Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa on vaihtelevasti eriasteisia masennus- ja maniakausia tai masennus- ja hypomaniakausia sekä sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita. Masennus ja mania heikentävät merkittävästi henkilön toimintakykyä ja etenkin masennus tuottaa merkittävää kärsimystä. Hypomaniaan ei liity merkittävää toimintakyvyn laskua ja henkilö saattaa kokea hypomanian hyvinkin myönteisenä tilana esimerkiksi siten, että hän saa paljon asioita aikaiseksi ja kokee maailman erityisen positiivisesti. Hypomaniassa henkilön toiminta kuitenkin muuttuu sellaiseksi, joka ei ole hänelle luonteenomaista oireettomana jaksona ja muutos on muiden huomattavissa.
Häiriö on jaettu kahteen alatyyppiin: Tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy masennustiloja ja manioita tai sekamuotoisia jaksoja. Häiriön harvinaisessa muodossa on todettavissa vain toistuvia manioita. Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on masennustiloja ja lieviä yliaktiivisuusvaiheita eli hypomanioita.
Masennusvaiheet kestävät keskimäärin noin kuusi kuukautta ja harvoin yli vuoden. Niihin liittyy tyypillisesti masentunut mieliala, huomattavasti vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvän puute aikaisemmin mielihyvää tuottaneissa toimissa, merkittävät painon muutokset, ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu, unettomuus tai hypersomnia, psykomotorinen kiihtyneisyys tai hitaus, energian puute, arvottomuuden tunne tai kohtuuton syyllisyyden tunne, keskittymisvaikeudet, vaikeudet tehdä päätöksiä, toistuvat ajatukset kuolemasta ja itsemurha-ajatukset.
Yliaktiivisuus- eli maaninen vaihe alkaa usein äkillisesti ja kestää kahdesta viikosta viiteen kuukauteen. Maniaa kuvaa selvästi epätavallisen ja poikkeuksellisen koholla oleva tai ärtynyt mieliala, johon liittyy kohonnut itsetunto tai suuruusharha, vähentynyt unentarve, tavaton puheliaisuus, ajatuksenriento ja tunne kiihtyneestä ajatustoiminnasta, keskittymisvaikeudet, toimeliaisuuden lisääntyminen ja fyysinen rauhattomuus, lisääntynyt seksuaalinen halukkuus sekä holtittomuus hankalin seurauksin. Hypomania on vastaava tila kuin mania, mutta se on joko kestoltaan lyhyempi kuin mania (vähintään neljä päivää) tai jakso ei ole tarpeeksi vakava aiheuttaakseen merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä. Sekamuotoisessa jaksossa esiintyy hypomaanisia, maanisia ja masennusoireita samanaikaisesti tai ne vaihtelevat hyvin tiheästi.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa keskeisintä on lääkehoito. Usein lääkityksenä käytetään muun muassa mielialan tasaajia. Psykoterapeuttisilla ja psykososiaalisilla menetelmillä voidaan täydentää lääkehoitoa. Psykoterapiaan sisältyvät tyypillisesti psykoedukaatio, säännölliset uni- ja valveillaolorutiinit, manian ja masennuksen varomerkkien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa, mielialan vaihteluiden hallintastrategioiden kehittäminen, tarvittavien elämäntapamuutosten toteuttaminen, muiden samaan aikaan esiintyvien ongelmien hoitaminen, itsehavainnoinnin ja itsehallinnan opettelu sekä hoitomotivaation vahvistaminen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa voidaan soveltaa useita kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä. Näyttöön perustuvien hoitomuotojen keskeisiä elementtejä ovat psykoedukaatio eli opetus sairauden luonteesta sekä asiakkaalle että tämän läheisille, tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan perheen aiheuttaman stressin vähentäminen, lääkehoitomyöntyvyyden edistäminen, rutiininomainen mielialanseuranta eli itsehavainnot, esioireiden ja varomerkkien tunnistaminen, haitallisten ajatusten ja uskomusten muokkaaminen maniassa ja masennuksessa, epäedullisten havaintojen, arviointien ja käyttäytymisten tunnistaminen ja muuttaminen, ongelmanratkaisutaitojen harjoittelu, elämäntyylin ja sosiaalisten rutiinien tasapainottaminen sekä selviytymissuunnitelmien laatiminen relapsien minimoimiseksi.
Lähteet:
- Basco, M. R. & Rush, A. J. (2005). Cognitive-Behavioral Therapy for Bipolar Disorder. 2. painos. New York: The Guilford Press.
- Lam, D. & Mansell, W. (2008). Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Teoksessa Antony, M., Ledley, D. R. & Heimberg, R. G. (toim.). (s. 342 – 372). Pysyvä muutos. Kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä. Helsinki: Edita.
- Miklowitz, D. J. (2008). Bipolar Disorder. Teoksessa Barlow, D. H. (toim.). Clinical Handbook of Psychological Disorders. A Step-by-step Treatment Manual. (4. painos). (s. 421 – 462). New York: The Guilford Press.