Masennus

Masennukseen liittyy tyypillisesti se, että ihminen on menettänyt kiinnostuksensa useisiin asioihin, hänen toimintakykynsä on heikentynyt, ja hänellä on keskittymisvaikeuksia sekä vaikeuksia ajatella kunnolla ja tehdä päätöksiä. Unettomuus ja painon muutokset liittyvät myös tyypillisesti masennukseen. Masentunut ihminen ajattelee useista asioista kielteisesti, elämä tuntuu tarkoituksettomalta, tulevaisuus toivottomalta ja itsensä henkilö kokee usein arvottomaksi. Tavallisia ovat myös syyllisyydentunteet ja itsemurha-ajatukset. Usein masennus alkaa jonkin tärkeän asian menetyksen yhteydessä, kuten läheisen, terveyden, työn tai arvostuksen menettämisen yhteydessä.

Masennuksen hoidossa autetaan asiakasta palaamaan siihen elämäntyyliin, joka on aikaisemmin johtanut myönteisiin kokemuksiin tai pyritään löytämään asiakkaalle uusia tapoja kokea iloa ja merkityksellisyyttä elämässään. Tämä voi vaatia kielteisten elämänkokemusten käsittelyä, kuten traumojen hoidossa, mutta usein myös hyvin konkreettiset päivittäiset toimet voivat riittää. Hoidossa voidaan hyödyntää kognitiivisia menetelmiä, joilla tunnistetaan, kyseenalaistetaan ja testataan masennukselle tyypillisiä kielteisiä ja automaattisia ajatuksia. Kognitiivisen työskentelyn yhteydessä opetellaan havainnoimaan asioita ja suhtautumaan niihin neutraalimmin tai myönteisemmin tai muutoin tavalla, joka toimii käytännössä. Erittäin tehokkaaksi depression hoitomenetelmäksi on osoittautunut käyttäytymisen aktivointi, jossa asiakasta aktivoidaan etukäteen suunniteltujen aktiviteettien ja tehtävien avulla. Menetelmän olennaisia osia ovat asiakkaalle tärkeiden asioiden määrittely ja kuvaus, aktiviteettien monitorointi, merkityksellisten tapahtumien suunnittelu ja toteutus. Asiakasta autetaan tunnistamaan murehtimisensa ja ajatustensa vaikutukset eli se, onko ajatuksista ja murehtimisesta myönteisiä seurauksia vai ei. Oleellista on auttaa asiakasta toteuttamaan vaihtoehtoisia toimintoja murehtimisen sijaan. Tunteiden ja välttämistoimintojen sekä erilaisten muiden käyttäytymisten lyhyen ja pitkän aikavälin seurausten tunnistaminen on keskeinen osa hoitoa. Asiakkaan kanssa yhteistyössä suunnitellut aktiviteetit rakennetaan käyttäytymisanalyysin pohjalta, niistä laaditaan hierarkia niiden vaikeuden mukaan sekä autetaan asiakasta toteuttamaan suunnitelmiaan. Lisäksi käsitellään suunniteltujen tapahtumien ja aktiviteettien mahdollisia esteitä sekä hyödynnetään muun muassa ongelmanratkaisumenetelmää.

Lähteet:

  • Martell, C. R., Addis, M. E. & Jacobson, N. S. (2001). Specific techniques used in behavioral activation. Teoksessa C. R. Martell, M. E. Addis & N. S. Jacobson. Depression in context: Strategies for guided action. (s. 107 – 144). New York: Norton.
  • Tuomisto, M. T. & Lappalainen, R. (2012). Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa: M. O. Huttunen & H. Kalska (toim.) (s. 80 – 102). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim.