Alkoholilla on humalluttavan vaikutuksensa ohella psyykkisiä vaikutuksia, jotka koetaan usein mielihyvää tuottavina, ja joiden takia käyttäjä on taipuvainen nauttimaan sitä toistuvasti. Alkoholia käytetään muun muassa mielihyvän saamiseksi, toimintakyvyn hetkelliseksi parantamiseksi, psyykkisen olon helpottamiseksi, tajunnan laajentamiseksi, vieroitusoireiden lievittämiseksi ja sosiaalisista syistä. Alkoholia käyttävä henkilö saattaa hakea juomisellaan mukavaa tunnetta tai murheiden unohtamista tai kokemusta siitä, että sopii paremmin joukkoon. Nämä vahvistavat vaikutukset voivat johtaa aivojen mielihyväjärjestelmien kautta suurenevien alkoholimäärien kulutukseen ja edelleen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen.
Alkoholin ongelmakäyttöön liittyy pitkällä tähtäimellä useita terveydellisiä riskejä sekä alkoholin väärinkäytön ja alkoholiriippuvuuden kehittymisen vaara. Ongelmakäytöstä puhutaan, kun riskikäytön rajat ylittyvät. Ongelmakäyttäjällä ei välttämättä vielä ole haittoja, mutta niiden ilmaantumiseen on suuri todennäköisyys. Suomessa korkean riskin taso terveelle ja keskikokoiselle miehelle on 24 alkoholiannosta viikossa tai noin kolme annosta säännöllisesti päivittäin juotuna. Korkean riskin tasot naisille ovat puolestaan 12-16 viikossa tai 2 annosta säännöllisesti päivittäin. Kohtalaisen riskin taso miehillä on 14 annosta ja naisilla 7 annosta viikossa. Yksi alkoholiannos vastaa 33 cl keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkeviä. Riskikäyttö on kyseessä silloin, jos nämä rajat ylittyvät säännöllisesti.
Riskirajat merkitsevät väestötutkimusten perusteella huomattavaa juomiseen liittyvien riskien lisääntymistä. Riskirajojen alittaminen ei merkitse, että henkilö olisi turvassa näiltä haitoilta. Yksilölliset riskit ja elämäntilanteet vaihtelevat, ja alkoholin käytön vaikutukset ovat kovin yksilöllisiä. Joissakin tilanteissa täydellinen alkoholista kieltäytyminen on suositeltavaa (työelämä, liikenne, raskaus, alaikäisyys, alkoholiriippuvuus ainakin jos aikaisemmat kohtuukäyttökokeilut ovat epäonnistuneet, jotkut lääkehoidot). Joillekin ihmisille rajat ovat yllä esitettyä huomattavasti matalammat (pienikokoisuus, ikääntyneisyys, sairauden takia heikentynyt kunto, alkoholismin sukurasite ym.).
Alkoholin väärinkäytölle on ominaista aineen toistuva käyttö tavalla, josta seuraa erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja/tai sosiaalisia haittoja. Haitallinen käyttö liittyy usein alkoholin ahdistusta ja pelkoja lievittävään tai humalluttavaan vaikutukseen. Päihtymyksen seurauksena henkilön arvostelukyky ja kyky kontrolloida käytöstään heikkenevät. Alkoholin käytön seurauksena henkilö esimerkiksi loukkaa itsensä, ei kykene työskentelemään tai opiskelemaan vastuullisesti, laiminlyö vastuunsa lasten vanhempana, ajautuu riitoihin puolisonsa kanssa tai muihin tappeluihin, syyllistyy rattijuoppouteen tai muihin lain rikkomuksiin. Alkoholin väärinkäytöstä henkilöllä ei kuitenkaan ilmene pakonomaista tarvetta käyttää päihdettä jatkuvasti ja toistuvasti. Huomattavalle osalle alkoholin väärinkäyttäjistä kuitenkin kehittyy vähitellen alkoholiriippuvuus.
Alkoholiriippuvuudelle on tyypillistä merkittävä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin heikkeneminen. Addiktiivinen eli pakonomainen, jatkuva ja humalahakuinen alkoholin käyttö on vakava sairaustila. Psyykkiselle riippuvuudelle on ominaista juomishimo, pakonomainen halu saada alkoholia ja kykenemättömyys pidättäytyä alkoholista. Psykologisella tasolla addiktiivisen päihteiden käytön taustalla on usein henkilön taustaan ja elämäntilanteeseen liittyvä vaikeaksi koettu avuttomuuden tunne. Fyysinen riippuvuus kehittyy alkoholin runsaan käytön myötä toleranssin kasvaessa ja ilmenee vieroitusoireina. Vieroitusoireisiin liittyvät negatiiviset tunnetilat ja huonovointisuus voivat ylläpitää ja lisätä alkoholin käyttöä. Biologisella tasolla pakonomaisen käytön taustalla on alkoholin jatkuvan käytön ja pitkäaikaisen stressin aiheuttama keskushermoston toiminnan muutos. Tämän vuoksi addiktiivisesti alkoholia käyttävän voi olla erittäin vaikeaa katkaista päihteen käyttöä ilman ammatillista apua. Riippuvuutta ylläpitävä keskushermoston toimintatavan muutos korjaantuu hitaasti ja vaatii 3 – 6 kuukauden pituista raitista jaksoa.
Alkoholin ongelmakäytön kanssa esiintyy usein myös muita psyykkisiä häiriöitä, kuten unihäiriöitä, masennusta, ahdistuneisuushäiriöitä, skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai persoonallisuushäiriöitä. Alkoholia ongelmallisesti käyttävistä noin 40 prosentilla on jossain vaiheessa jokin päihteistä riippumaton psyykkinen häiriö.
Mikäli alkoholin käyttö tuntuu haitalliselta eikä alkoholin hallitun käytön opettelu tai lopettaminen onnistu omatoimisesti, kannattaa kääntyä lääkärin, A-klinikan tai muun päihdehoitoyksikön puoleen. Päihteiden käytön katkaisuvaiheen jälkeen hoidossa hyödynnetään psykoterapeuttisia hoitomuotoja ja lääkehoitoa. Osa saa apua myös AA-liikkeen toveriryhmien tuesta. Mikäli henkilöllä on alkoholin ongelmakäytön lisäksi jokin muu psykiatrinen häiriö, hoidossa tulisi kiinnittää huomiota sekä päihdeongelman että psykiatrisen häiriön hoitoon. Alkoholi usein ylläpitää tai pahentaa psyykkistä oireilua ja siksi päihdeongelman hoito on usein ensisijaista.
Psykoterapian (tässä kognitiivinen käyttäytymisterapia) tarkoituksena on parantaa asiakkaan itsehallintaa ja –hoitoa tarjoamalla ja opettamalla uusia valmiuksia ja taitoja, kuten uusia toiminta- ja ajattelutapoja, stressin ehkäisy- ja hallintataitoja, tunnesäätelytaitoja sekä terveysriskien hallintaa ja sairauksien hoitotapoja. Hoidossa painotetaan usein itsehallintaa, käyttäytymisen seurausten hallintaa, sosiaalisten taitojen harjoittelua (esim. rooliharjoitukset) sekä ryhmä- ja perheinterventioita. Asiakasta ohjataan keräämään itsestään tietoa (itsehavainnoinnit) ja niitä analysoidaan yhdessä terapeutin kanssa, jotta tunnistetaan asiat, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Lisääntyvä tietoisuus alkoholin käytön kielteisistä seurauksista on omiaan lisäämään muutosmotivaatiota.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian viitekehyksessä käytettyjä menetelmiä alkoholiongelmien hoidossa ovat mm. muutoshalukkuutta lisäävä motivointihaastattelu, retkahduksen ehkäisymenetelmät, vihjealtistus, vahvistussuhteiden hallinta, yhteisövahvistukseen perustuva hoito, haittojen vähentäminen, tietoisuustaidot, hyväksymis- ja omistautumisterapian sekä dialektisen käyttäytymisterapian menetelmät.
Lähteet:
- Huttunen, M. (2014). Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö. Lääkärikirja Duodecim.
- Kiianmaa, K. (2006). Alkoholiriippuvuus. Päihdelinkki.
- Rotgers, F. & Sharp, L. (2005). Alkoholin väärinkäyttö. Teoksessa: Antony, M. M., Ledley, D. R. & Heimberg, R. G. Pysyvä muutos. Kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä. (s. 483 – 524). Helsinki: Edita.
- Seppä, K., Alho, H. & Kiianmaa, K. (2013). Alkoholiriippuvuus. Helsinki: Duodecim.