Paniikkihäiriöön kuuluu taipumus saada voimakkaita ahdistuskohtauksia, joihin liittyy erilaisia fysiologisia reaktioita ja katastrofiajatuksia. Fysiologiset oireet ovat mm. hengenahdistusta, sydämentykytystä, rintakipuja, huimausta, tukehtumisen tunnetta, vapinaa ja täristyksiä, hikoilua, kylmä- ja lämpöaaltoja sekä puutumisen tunnetta. Nämä oireet aiheuttavat ”hulluksi” tulemisen pelkoa tai pelkoa itsehallinnan menettämisestä sekä kuolemanpelkoa. Hoidossa hyödynnetään kognitiivista mallia, jonka mukaan paniikkikohtaukset syntyvät siitä, että ihminen tulkitsee kehonsa reaktiot uhkaaviksi, mikä kiihdyttää kehon reaktioita entisestään sekä johtaa noidankehän lailla paniikkikohtaukseen. Asiakasta autetaan erilaisten käyttäytymistestien avulla saamaan uusia kokemuksia siitä, ettei häntä uhkaa mikään katastrofi. Erilaisten altistusharjoitusten avulla heikennetään virhetulkintoja ja sammutetaan ehdollistuneita emotionaalisia reaktioita ulkoisille tilanteille (in vivo –altistus) sekä kehon tuntemuksille (interoseptiivinen altistus). Lisäksi asiakasta autetaan vähentämään kehonsa reaktioita erityisellä hengitystekniikalla. Hoidossa voidaan hyödyntää myös ajattelun uudelleen muotoilua tai katastrofiajatusten eriyttämistä (kognitiivinen defuusio), sovellettua rentoutusta, erilaisia rooliharjoituksia ja myötätuntoharjoituksia.

Lähteet:

• Craske, M. G. & Barlow, D. H. (2008). Panic Disorder and Agoraphobia. Teoksessa D. H. Barlow (toim.) Clinical Handbook of Psychological Disorders. A Step-by-step Treatment Manual. (4. painos). (s. 1 – 64). New York: The Guilford Press.
• Tuomisto, M. T. & Lappalainen, R. (2012). Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa M. O. Huttunen & H. Kalska (toim.) (s. 80 – 102). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim.