Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)

Hyvin pelottavia tai traumaattisia asioita kokeneille ihmisille kehittyy toisinaan voimakkaita ahdistuneisuusreaktioita. Pelottavat ja traumaattiset tapahtumat ovat tilanteita, joissa ihminen kokee kuolemaan, vakavaan loukkaantumiseen tai niiden uhkaan tai oman tai muiden fyysisen koskemattomuuden vaarantumiseen liittyvän tapahtuman, joihin henkilö reagoi voimakkaalla pelolla, avuttomuudella tai kauhulla. Traumaan liittyy tapahtuman kokeminen jatkuvasti uudelleen esimerkiksi toistuvina ahdistavina mielikuvina tapahtumasta, unina tai käyttäytymisinä tai tuntemuksina, jotka heijastavat traumaattisen tapahtuman toistumista (kokemuksen uudelleen eläminen, illuusiot, aistiharhat ja dissosiatiiviset palaumat, ns. flashbackit). Henkilö reagoi yleensä voimakkaalla ahdistuksella joutuessaan tekemisiin traumaattista tapahtumaa muistuttavien sisäisten tai ulkoisten asioiden kanssa sekä reagoi fysiologisesti voimakkaasti traumaattista asiaa muistuttaviin tai symboloiviin asioihin. Lisäksi traumaperäisestä stressistä kärsivä ihminen tyypillisesti välttelee traumaan liittyviä ajatuksia, tunteita, toimintoja, paikkoja ja ihmisiä. Hänen voi olla myös vaikeaa muistaa trauman keskeisiä seikkoja, ja hänen kiinnostuneisuutensa tärkeisiin toimintoihin voi olla merkittävästi vähentynyt. Etääntymisen ja vieraantumisen tunteet suhteessa muihin ihmisiin, tunteiden laimentuminen ja reagointiherkkyyden turtuminen, tulevaisuuden näkymien kapeutuminen sekä kohonneen vireystilan oireet (univaikeudet, ärtyneisyys ja vihanpurkaukset, keskittymisvaikeudet, korostunut varuillaanolo sekä säikkyminen) voivat olla myös osa traumaa.

Käypä hoito -suosituksen (2014) mukaan pitkäkestoisen PTSD:n ensisijaisena hoitona on psykoterapia (mm. traumakeskeinen käyttäytymispsykoterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia). Toissijaisena hoitona on lääkitys SSRI-tyyppisillä masennuslääkkeillä tai psykoterapian ja lääkityksen yhdistelmä.

Traumaperäisen stressin hoidossa hyödynnetään selviytymiskeinojen ja taitojen harjoittelua (stressin hallintakeinojen harjoittelu, Stress Inoculation Training, SIT), altistusta, kognitiivista uudelleen muotoilua ajankohtaisista ja traumakokemuksiin liittyvistä ajatuksista, rentoutusharjoituksia sekä näiden yhdistelmiä. Altistustekniikat ovat keskeinen osa traumaperäisen stressin hoitoa. Altistuksessa asiakasta altistetaan toistuvasti, mutta turvallisesti tilanteille, jotka herättävät ahdistuneisuutta (esimerkiksi muistoille traumaattisesta tapahtumasta), kunnes ahdistuneisuus laantuu. Altistus tapahtuu useimmiten mielikuvituksessa kuvaamalla tapahtumaa tarkasti ja yksityiskohtaisesti yhä uudelleen tai videoiden, valokuvien ja tekstien avulla. Mielikuva-altistuksen jälkeen altistus tehdään myös ahdistusta herättävissä tilanteissa, jos se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Mikäli henkilö on kokenut kertaluonteisen traumaattisen tapahtuman (1-tyypin trauma), niin hoidossa pelkkä altistus on usein tehokas hoitomuoto. Kompleksisimpien traumojen (toistuvia traumaattisia kokemuksia) hoidoissa yhdistelmä altistusta ja kognitiivista terapiaa toimii usein parhaiten.

Lähteet:

  • Käypä hoito -suositus (2014). Traumaperäinen stressihäiriö. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
  • Resick, P. A., Monson, C. M. & Rizvi, S. L. (2008). Posttraumatic Stress Disorder. Teoksessa D. H. Barlow. Clinical Handbook of Psychological Disorders. A Step-by-step Treatment Manual. (4. painos). (s. 65 – 122). New York: The Guilford Press.
  • Tuomisto, M. T. & Lappalainen, R. (2012). Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa: M. O. Huttunen & H. Kalska (toim.) (s. 80 – 102). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim.