Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot

Pakkoajatukset ovat sitkeitä ideoita, ajatuksia, yllykkeitä tai mielikuvia, jotka koetaan häiritsevinä ja sopimattomina, ja ne aiheuttavat merkittävää ahdistusta tai kärsimystä. Yleisiä pakkoajatuksia ovat toistuvat ajatukset harmin aiheuttamisesta muille, kontaminaatiosta sekä asioiden tarkistamiseen liittyvät ajatukset. Pakkotoiminnot ovat jonkin toiminnan toistamista (esim. käsien pesu tai asioiden tarkistaminen) tai mentaalista toistuvaa toimintaa (esim. rukousten toistaminen hiljaa mielessä), jonka tarkoituksena on hallita ahdistuneisuutta eli ehkäistä tai vähentää sitä. Ahdistuneisuus liittyy usein pelkoon itselle tai muille aiheutuvasta muusta ikävästä tapahtumasta tai käyttäytymisen seurauksesta. Pakkoajatusten ja -toimintojen välillä on selkeä linkki: pakkoajatukset aiheuttavat merkittävää ahdistusta ja pakkotoiminnoilla pyritään vähentämään ahdistusta, jonka pakkoajatukset tai tiukat säännöt aiheuttavat.

Hoitomenetelmänä toimii altistus ja reagoinnin ehkäisy (exposure and response prevention), jossa asiakas altistetaan pelon kohteelle, kuten ”tartunnalle” tai ”huolimattomuudelle” tai muulle pelon kohteelle, ja sen jälkeen asiakas vapaaehtoisesti pidättäytyy toteuttamasta pakkotoimintoja, kuten peseytymistä tai tarkastamista. Altistus tarkoittaa itsensä altistamista pelottavalle tai ahdistusta tuottavalle asialle ilman välttelykäyttäytymistä. Reagoinnin ehkäisyllä tarkoitetaan sitä, että asiakas pidättäytyy neutralisoimasta ahdistustaan tekemällä erilaisia pakkotoimintoja, kuten rituaaleja, tarkastamalla asioita tai pesemällä. Hoidossa edetään asteittain helpoimmasta ongelmasta kohti vaikeampaa ongelmaa, jotta asiakas saa asteittain uusia kokemuksia ahdistuksen sietämisestä. Näin asiakas havaitsee harjoitusten aikana, että hän selviytyy tilanteista ilman pakkotoimintoja ja ahdistus vähenee ilman, että sitä pitäisi neutralisoida jollakin käyttäytymisellä. Terapiatapaamiset voivat olla ainakin aluksi hyvin pitkiä, koska asiakasta ei jätetä yksin ennen kuin ahdistus on laskenut riittävästi.

Lähteet:

  • Franklin, M. E. & Foa, E., B. Obsessive-Compulsive Disorder. Teoksessa D. H. Barlow (toim.) Clinical Handbook of Psychological Disorders. A Step-by-step Treatment Manual. (4. painos). (s. 164 – 215). New York: The Guilford Press.
  • Tuomisto, M. T. & Lappalainen, R. (2012). Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa M. O. Huttunen & H. Kalska (toim.) (s. 80 – 102). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim.