Kognitiivinen käyttäytymisterapia

Kuva: Katja Helena Photography

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on yksi eniten tutkituista psykoterapiamuodoista. Se perustuu mm. oppimispsykologian, kognitiivisen psykologian ja sosiaalipsykologian teorioihin ja tutkimukseen sekä tieteellisesti tutkittuihin hoitomenetelmiin. Tehokkaiksi todettuja kognitiivisen käyttäytymisterapian hoitomenetelmiä on mm. ahdistuneisuusongelmiin (mm. paniikkihäiriö ja agorafobia, traumaperäinen stressihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muut fobiat, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakkoajatukset ja pakkotoiminnot), masennukseen ja muihin mielialahäiriöihin, itseluottamusongelmiin, syömishäiriöihin, väärinkäyttö- ja riippuvuusongelmiin, nukkumisongelmiin, stressiin liittyviin ongelmiin ja sairauksiin, epävakaaseen persoonallisuuteen, parisuhdeongelmiin, seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin, skitsofreniaan sekä oppimisvaikeuksista kärsivillä esiintyviin ongelmiin.

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tavoitteena on parantaa asiakkaan elämänlaatua ja kykyä selviytyä erilaisissa tilanteissa. Hoidossa huomioidaan asiakkaan yksilöllinen tilanne, ympäristö ja kehityshistoria. Hoidon kohteet ja hoitomenetelmät valitaan yksilöllisesti alkukartoituksen ja ongelma-analyysin jälkeen. Työskentely on aktiivista yhteistyötä, missä keskitytään asiakkaan arvojen mukaisiin tavoitteisiin. Työskentelyssä keskitytään pääasiallisesti asiakkaan nykytilanteessa vaikuttavien ongelmien ratkaisuun sekä niitä ylläpitävien tekijöiden tarkasteluun. Pyrkimyksenä on käyttäytymisen muutos, johon voidaan päästä mm. tietoisuus-, hyväksyntä- ja muutostaitoja harjoittelemalla sekä asiakkaan ympäristöön vaikuttamalla.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia käytännössä

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tavoiteorientoitunutta työskentelyä asiakkaan ongelmien helpottamiseksi ja ratkomiseksi. Hoidon kesto sovitaan asiakkaan kanssa yksilöllisesti arvioinnin pohjalta. Tapaamiset ovat yleisimmin 1-2 kertaa viikossa joka viikko tai joka toinen viikko. Yhden tapaamisen kesto on yleensä 45 min, mutta myös pidemmät tapaamisajat ovat mahdollisia. Tapaamisten lisäksi hoitoon sisällytetään useimmiten harjoituksia, joita asiakas toteuttaa tapaamisten välissä. Osa terapiasta voidaan toteuttaa myös suoraan käytännön tilanteissa. 

Kognitiivisen käyttäytymisterapian keskeisiä piirteitä:

  • Yksilöllinen ongelma-analyysi.
  • Avoimet ja selkeät kuvaukset hoitomenetelmistä ja hoidon tavoitteista myös asiakkaalle; terapiasuhde on avoin yhteistyösuhde.
  • Yhdessä asiakkaan kanssa määritellyt hoitotavoitteet.
  • Hoidossa pyritään käyttämään mahdollisimman paljon yksilöllisesti asiakkaan ongelmien mukaan valittuja ja tieteelliseen vaikuttavuusnäyttöön perustuvia menetelmiä.
  • Harjoittelu- ja ongelmanratkaisupainotus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen lisäksi.
  • Hoidon kesto riippuu asiakkaan ongelmien vaikeudesta ja käytännön mahdollisuuksista vaikuttaa niihin sekä siitä, miten hoito lopulta etenee.
  • Terapian arvioinnissa huomioidaan oireiden ja ongelmien määrän ja laadun lisäksi asiakkaan toimintakykyä ja selviytymistä normaalissa elämässä, ihmissuhteissa, elämän laatua, fyysistä terveyttä ja lääkkeiden käyttöä.
  • Terapian lopullinen kesto määräytyy asiakkaan hoidon tarpeen mukaan ja terapian jälkeinen seuranta-aika sovitaan yksilöllisesti.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia sisältää tyypillisesti seuraavat osa-alueet:

  • Käyttäytymisanalyysi ajankohtaisten ongelmien ja hoidon kohteiden määrittämiseksi
  • Ongelmien syntyhistoria ja ongelmia ylläpitävien tekijöiden selkiyttäminen
  • Tavoitteiden määrittely
  • Hoitomenetelmien valinta ja niiden periaatteiden läpikäyminen yhdessä asiakkaan kanssa
  • Hoitosuunnitelma
  • Hoito-osuus
  • Ongelmien arviointi
  • Seuranta

Keskeisiä kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä ovat:

  • Itsehavainnointi (self-monitoring)
  • Tiedon antamiseen perustuvat menetelmät (information, education)
  • Itsehallintaohjeet (mm. guided self-dialogue)
  • Sovellettu rentoutus ml. oikea hengitystekniikka (applied relaxation)
  • Altistus ongelmatilanteille (in vivo situational exposure)
  • Altistus fysiologisille reaktioille (interoceptive exposure)
  • Altistus ongelmallisille asioille mielikuvissa (imaginal exposure)
  • Altistus ja reagoinnin ehkäisy (exposure and response prevention)
  • Käyttäytymisen aktivointimenetelmät (behavioral activation)
  • Ongelmanratkaisumenetelmät (problem solving)
  • Kognitiiviset menetelmät (cognitive restructuring; cognitive techniques; testing automatic thoughts)
  • Mallintaminen (modeling)
  • Rooliharjoitukset, kommunikointiharjoitukset (role playing, behavioral skills training, communication training)
  • Erilaiset taitoharjoitukset, kuten tietoisuustaitoharjoitukset, ahdistuksen sietotaidot, tunteiden säätelytaidot, tehokkaan vuorovaikutuksen taidot (mindfulness skills, distress tolerance skills, emotion regulation skills, interpersonal effectiveness skills, behavior rehearsal)
  • Vahvistamiseen perustuvat menetelmät (reinforcement, validation)
  • Hyväksyntään perustuvat menetelmät (emotional acceptance)
  • Vaikutehallinta (stimulus control techniques)
  • Ajankäytön suunnittelu ym. (activity scheduling jne.)
  • Vahvistussuhteiden hallintaan perustuvat menetelmät (contingency procedures & management)
  • Herkistysharjoitukset (sensate focus, mindfulness training)
  • Kotitehtävät (home work assignments)

Lähteet:

  • Lehtonen, T. & Lappalainen, R. (2005). Kognitiivisen käyttäytymisterapian perusmenetelmiä. Psykologipalveluiden kehittämisyksikön julkaisuja 6/2005. Tampereen yliopisto, Psykologian laitos.
  • Tuomisto, M. T. & Lappalainen, R. (2012). Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Teoksessa M. O. Huttunen & H. Kalska (toim.) (s. 80 – 102). Psykoterapiat. Helsinki: Duodecim.

Lisätietoa löydät esimerkiksi kognitiivisen käyttäytymisanalyysin ja kognitiivisen käyttäytymisterapian yhdistyksen sivuilta.